Torstaina siis kuitenkin lähdettiin reissuun. Viime vuonna tein saman porukan kans neljä vastaavaa valashaireissu. Vaikka kyseessä oli tuttua juttua tai kenties juuri siitä johtuen, olin intoa täynnä kuin pikkupoika, joka odottaa joulupukkia. Nämä on aina erittäin mielenkiintoisia ja hienoja päiviä. Ensin mopolla Puerto Princesan keskustan tuntumassa olevalle Bay Walkille, jossa piti olla 7:30. Siellä mopo parkkiin ja vene lähti liikenteeseen noin kahdeksalta. Venematka Puerto Princesan pohjukasta avoimelle merelle kestää noin 1,5 tuntia suuntaansa. Ennen kuin päästiin perille, niin meitä tuli tervehtimään iso parvi delffiinejä. Niitä hyppeli molemmin puolin venettä ja osa uiskenteli veneen ali ja muutama myös veneen edessä.
Delffiinien jälkeen jatkettiin matkaa ja aloitettiin varsinaiset valashaiden etsinnät. Tällä kertaa se ei olutkaan niin helppoa. Niitä ei yksinkertaisesti näkynyt missään. Reilun tunnin etsinnän jälkeen alkoi olla luonastauon aika. Samalla kuitenkin nähtiin muutamat suuret parvet pieniä, noin viisi senttisiä, kaloja. Valashait syö planktonia, mutta myös kyseisiä pieniä kaloja. Se oli siis hyvä merkki. Jäätiin snorklaileen ja vilvoitteleen samalla katellen kaloja ja odottaen lounaan valmistusta.
Lounaaksi meillä oli monenlaista grillattua kalaa riisillä, mangoa ja vesimelonia. Kun lounas oli nautittu, jatkettiin taas valashaiden etsintää. Ajettiin veneellä iso lenkki toistamiseen ja katseltiin näkyykö missään lintuparvia pinnan tuntumassa. Samoin katseltiin, että hyppeleekö kalat missään noin 20-30m alueella. Se on yleensä paras merkki valashaita etsittäessä. Ei näkynyt. Aloin jo oleen aikasta varma, että tänään jäi fisut näkemättä. Meni jonkun aikaa, niin sitten kuului reissuja pyörittävän Toton iloiset huudot. "Whale shark, whale shark..."! Välittömästi kamat päälle ja näinkin jo veneestä, että tuossahan se ui suoraan minua kohti. Hyppy veteen ihan sen viereen. Tämä yksilö ei ollut vielä läheskään täysikasvuinen, vaan oli vasta noin viisimetrinen poikanen.
Aikuiset voivat olla 10-12 metriä, joten siihen oli vielä tällä yksilöllä matkaa. Seurasin sitä sen perässä kunnes se päätti sukeltaa kunnolla ja hävisi syvään siniseen. Lopulta tämä jäi meidän ainoaksi valashaiksi tällä reissulla. Tällä kertaa meillä olis siis sekä hyvää, että huonoa onnea matkassa. Hyvä, että nähtiin, mutta valitettavasti vain yksi ja sekin kohtuu pikaisesti. Parhaimmillaan valashain kans on pystynyt snorklaamaan noin vartin verran ennen kuin ne ovat kadonneet. Tämä oli kuitenkin vasta kauden ensimmäinen asiakasreissu ja kausi kestää huhtikuun lopusta aina lokakuulle asti.Valashaireissusta enemmän kuvia ja juttua minun Reef Divessa.
Eilen perjantaina oli vuorossa sukelluspäivä. Tällä kertaa käytiin sukeltamassa Putulilla ja Crossingilla. Ensimmäisessä paikassa näkyi mm. tällainen hummeri kivenkolossa.
Crossingilla näkyi mm. piirretystä "Nemoa etsimässä" leffasta tuttuja vuokkokaloja.
Crossingin sukellus oli samalla minun tämän pitkän reissun sadas sukellus. Kokonaismäärä näyttää nyt lukua 217. Pikku hiljaa kertynyt. Eilen aamulla ennen sukellusta tuntui jo vähän nuhaa ja vähän pelkäsin, että vaikuttaako mitenkään sukellukseen. Ei onneksi mitenkään. Tosin saman päivän iltana alkoikin sitten nuha kunnolla vaivata ja nyt tänään lauantaina nokka onkin ihan tukossa. Tarkoitaa, että sukellukset on sukellettu vähäksi aikaa, ku kanavat tukossa ja tasapainottaminen ei onnistu. Sukelluspäivästä enemmän kuvia ja tietoja minun Reef Divessa.
Oikein Hauskaa Wappua Kaikille Blogin Lukijoille!!
Terveisin duhadenä Puerto Princesasta,
Mika
