Ennen reissua mietin, että oliskohan Tokiossa mitään mielenkiintoisia tapahtumia, jotka sattuisivat sopivasti reissun ajalle. Kuinka ollakkaan vuotuinen auto- ja moottoripyöräalan messutapahtuma Tokyo Motor Show 2009 saittui alkamaan noin viikko maahantulosta. Tänään tuli sitten käytyä katsastamassa messut. Joskus käynyt mielessä, että olis mielenkiintoista käydä vastaavilla suurilla messuilla Frankfurtissa tai Münchenissä, mutta ei tämäkään ollu hassumpi paikka käydä ekoilla alan ulkomaalaisilla messuilla. Tokion messukeskus Makuhari Messe sijaitsee Tokion ulkopuolella ja itseasiassa se ei kuulu edes varsinaiseen Tokioon, vaan Chibaan.
Messuille täytyi tietysti mennä jotenkin ja tässä tapauksessa se tarkoitti paikallisjunaa. Messut alkoi 10:00 ja lähdin hotellilta sukkulabussilla 8:05 Shinjukun asemalle. Nyt saatoin samalla nähdä ja kokea ekaa kertaa minkälainen trafiikki on maailman vilkkaimmalla asemalla ruuhka-aikana. Ei siihen voi muuta sanoa kuin, että on se! :) Ostin lipun automaatista ja menin oikealle laiturille ja teoriassa olisin kyllä ehtinyt heti ensimmäiseen junaan, mutta sinne ei enää mahtunut. Joku meni sinne just ennen minua ja se yksinkertaisesti sulloutu sinne voimaa käyttäen. Kun juna oli aikataulun mukaan valmis lähtemään, niin ensin yritettiin laittaa ovia kiinni, mutta ne ei menny. Pientä tiivistystä, mikäli se on mitenkään mahdollista ja lopulta saatiin ovet kiinni ja juna pääsi lähtemään. Minä jäin siis odottamaan seuraavaa junaa. Seuraava juna tulikin ihan hetken päästä ja sieltä piti tietysti päästä ensin porukkaa pois. Pari henkeä, jotka olivat tulleessa junassa oven kohdalla joutuivat ensin käymään laiturilla, että osa heidän takaa pääsi junasta pois ja sen jälkeen uudet matkustajan kyytiin. Minä myös. Juna pakataan oikeasti NIIIIN täyteen, että Suomessa kyydistä jätettäisiin valehtelematta puolet pois ilman sitä kuuluisaa "Lapin lisää". Seistessä kohtuu lähellä oviaukkoa junassa ei ollut mitään mahdollisuutta liikkua esim. 20cm suuntaan tai toiseen. Jotka seisovat oviaukkojen kohdalla keskellä käytävää he eivät ylety pitämään mistään kiinni, mutta se ei haittaa. Muut ympärillä olevat pitää ja keskellä olija on kuin silli purkissa, eikä liiku mihinkään. Ei suositella ahtaanpaikan kammoisille!
Vaihdoin junaa Tokyo Stationilla ja sieltä toisella junalla Kaihimmakurahi Stationille. Aikaa varsinaisissa junailuissa meni noin tunti suuntaansa ilman odotuksia. Asemalta olikin vain 300-400m ja oltiin messuhallilla. Messulippu maksoi 1300Y eli 10€ ja oltiin viimein sisällä. Seuraavassa muutamia kuvia messuosastoilta.
Mopopuolelta suomalaisia eniten kiinnostava oli varmasti Hondan täysin uusi malli VFR1200F. Mopokavereille tiedoksi, että jututin Hondan tyyppejä ja kyselin teho- ja vääntöarvoja, mutta niitä ei edelleenkään kerrottu, koska pyörä tulee virallisesti Eurooppaan vasta keväällä. Olis ollu mielenkiintoista tietää datat verrattuna Blackbirdiin.
Hondan esittelijä kertoi, että yksi pyörä on myös ulkona kokeiltavissa noin 400m pitkällä testipätkällä. Olin jo tuossa vaiheessa kuitenki niin märkä lipun jonottamisesta vesisateessa, että ei kiinnostanu lähteä kastuun lisää, vaikka sormet kyllä syyhysi. Tuota mallia tuskin on ajanut edes moni suomalainen mp-toimittaja vielä. Kylmät tyypit piti toki kokeilla ja olis varmasti huippu peli. Tahtoo!
Paikalla oli tietysti myös Hondan insinöörejä.
Autopuolelta yks hienoimmista kärryistä oli Mazdan konseptimalli lokinsiipiovineen.
Myös Subarulta löytyi hieno konsepti ja Subarun insinööri varmisti laadun.
Tässä vielä Daihatsun insinööri.
Messuilla tuli oltua vajaa neljä tuntia ja sitten olikin valmis junaileen takaisin kohti hotellia. Hyppäsin junaan kahden jälkeen ja tulomatkalla junissa oli tilaa jopa istua ja ei tietoakaan aamun valtavista ruuhkista reitin ollessa täysin sama. Vain toinen suunta.
Ennen reissua oli puhetta Tokion kaiman kans, että kävästään joku ilta vähän istumassa iltaa hyvän ruuan kera. Se ilta oli tänään ja päädyttiin syömään kunnon setti sushia! Valikoima oli enemmän kuin kohillaan. Slurps!
Kiitokset vielä Mikalle!!
Tokyo Motor Shown fiiliksistä,
Mika
Tämä aiheutti flashbackejä jostain 70-80 luvun vaihteesta. Sikäli hauskan näköinen nykypäivän autoihin verrattuna, kun tässä oli tosi pienet ja leveät vanteet kunnon läskeillä. Nykyisistä autoista ei käytä enää mikään noin pieniä vanteita.
