Klubitalolta avautuu hulpeat näkymät kohti Fort Bonifaciota, joka jää naapurikaupungin Taguigin puolelle. Muutenkin vois sanoa, että klubilla on kaikki viimeisen päälle, eikä sinne päin.
Mikä tekee näkymästä omalta kannalta mielenkiintoisen, niin meidän kämpän uima-allas on suoraan kentän reunalla ja sieltä avautuu näkymät kentälle. Tällä kertaa pääsi kuitenkin katselemaan, että miltä se oma rakennus näyttää kentältä päin.
Illan ohjelma oli kaksiosainen. Aluksi oli jouluhartaus, jossa oli myös soitettiin myös suomalaisia joululauluja. Paikalle oli kutsuttu Manilassa asuvia suomalaisia, sekä paikallisia että muun maalaisia business partnereita ja yhteistyökumppaneita.
Jälkimmäinen osa oli varattu Itsenäisyyspäivän juhlille, jossa tarjoilut jo odottivatkin.
Varsinaiseen Itsenäisyyspäivän juhlaan kuului tietysti puheita niin paikallisten kuin suomalaisten puolelta. Yleisesti ottaen tunnelma oli kuitenkin sopivan rento.
Viimeistään ruoka- ja juomatarjoilujen alkaessa tunnelma vapautui mukavasti ja illan mittaan tulikin mielenkiintoisia ja hauskoja keskusteluita.
Manila Golf and Country Clubista voisi sanoa yleisesti, että sinne pääsy ei ole mitenkään itsestään selvää. Tarina kertoo, että pelkkä jäsenyys kyseiselle golfklubille maksaa luokkaa miljoonan. Hinta ei ole pesoja, vaan dollareita. Jäsenyys vaatii myös suosittelijat, että pelkällä rahalla jäseneksi ei pääse. Tapahtuman puuhamiehille kiitokset, että olivat onnistuneet järjestämään juhlat juuri kyseiseen paikkaan.
Terveisin Manilasta,
Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti