Viime torstaina vettä tuli työpäivän aikana kuin siitä kuuluisasta Esteristä. Työkaveri lähti minua reilua tuntia aikaisemmin töistä ja laittoi viestiä, että työpaikan kampuksen parkkihalli tulvii. Tämä kuva on parkkihallin katutasosta, jonka lattiataso on noin 10-15cm varsinaista katutasoa korkeammalla. Tiellä vettä on siis ollu vähän reilummin.
Minun lähtiessä töistä ei enää satanut ja toimiston katu oli jo osittain kuivunut. Parkkihalliin sisälle mennessä paikka näytti vielä vähän märältä ja kun kävelin mopolle päin, niin siellä olikin vielä noin 5cm vettä. Sitten vain takaisin ja pienen korokkeen päälle, jossa kengät ja sukat reppuun ja käärin lahkeet ylös. Yleensä pidän sadekaudella repussa aina sandaaleja tällaisia kelejä varten, mutta nyt niitä ei ollut mukana. Ajelin sitten avojaloin mopolla kämpille.
Tulomatka kämpille liikenteen suhteen oli täysi kaaos, kun joissakin paikoissa vettä oli vielä luokkaa 20-30cm. Mopoilla pystyi kuitenkin puikkelehtiin autojen väleistä kohtalaisesti, vaikka ei läheskään normaaliin malliin. En jäänyt kuitenkaan ihmetteleen vesialueita, kun sitä ei kuitenkaan ollut sitä enempää. Monet autoilijoista jäivät arpomaan ja tukkivat samalla koko liikenteen ihan täysin. Mopolla ajaessa tulikin välillä mieleen, että ajaako tässä oikein mopoa vai venettä.
Eniten vettä oli kuitenkin yllättäin meidän talon piha-alueella juuri ennen kuin ajoliuska nousee parkkihalliin. Siinä kohtaa vettä oli sen verran paljon, että mopon 17-tuumaisesta renkaasta ei ollut kovin paljon enää näkyvillä ja veden vastuksen myös huomasi hyvin. Hyvin Jammu onneksi puksutti läpi veden parkkihalliin ja minä pysyin kuivilla jalat ylhäällä ajaen. Sitten vain parkkihallissa parit ylimääräiset kierrokset hallia ympäri, että mopo vähän kuivuu ja vettä ei jää mihinkään kriittisin paikkoihin.
Kävin myöhemmällä vielä etupihalla kameran kans ja vettä oli silloin tämän verran.
Kirjoitin huhtikuun alussa juttua ajoneuvojen vuosittaisesta rekisteröimisestä LTO:n toimistolla. Sain silloin tehtyä kaikki tarvittavat asiat, mutta viranomaisilta oli loppuneet kilpeen liimattavat vuosilukutarrat. Tekstailin heille useampaan otteeseen, että jokohan tarroja olis saatavilla, mutta ei ollut. Viimein sain kuitenkin positiivisen vastauksen ja kävin hakemassa tarran kilpeen. Nyt on sekin asia kunnossa ensi vuoden maaliskuuhun saakka. Kuvasta poistettu LTO:n numerosarja.
Tosiaan vaikka sadekausi onkin alkanut, niin se ei tarkoita, että vettä tulisi koko ajan. Ei sinne päinkään. Sadepäivien määrä kuukaudessa on lisääntynyt huomattavasti, mutta välillä on päiviä, että ei sada ollenkaan. Sadepäivinäkin voi olla silti aurinkoista välillä.
Viikko sitten lauantaina oli hieno pilvetön ja lämmin päivä. Mentiin meidän altaalle puolen päivän jälkeen ja altaalla ei ollut ketään. Otin myös järkkärin mukaan ja ideana oli vähän kokeilla, että saisiko meidän uimisesta minkälaisia tilannekuvia. Olosuhteet kuvaamiselle olivat täydelliset. Kameraan 55-250mm putki kiinni ja suljinaika mahdollisimman nopealle, että uinnit pärskeet ja pisarat saisi kunnolla pysäytettynä näkyviin.
Tässä Tarzan ihan itte.
Pikkusen eri kulmasta.
Sitten tyylinvaihto.
Seuraavaksi Lynin tyylinäyte.
Hyvin menee.
Tässä vähän erilaista maisemaa kaverin kämpän ikkunasta Fort Bonifaciosta kohti Makatia. Kuvassa Manila Golf and Country Clubin kenttää ja taustalla näkyy Makatin rakennuksia.
Hienot on puitteet pelailla.
Yks päivä tullessa toimistolta ulos oli mukava yllätys, kun Red Bullin tytöt oli jakamassa ilmaisia juomia. Juoman seasta jäi tosin puuttumaan jotain...
Käytiin pyörähtämässä kavereiden kans Strumm´sissa Makatissa kuutelemassa vähän musaa. Paikalla oli soittamassa The Authority Band, joka takaa aina hyvän menon ja fiiliksen.
Paikassa oli samana iltana myös pari muuta bändiä. Tässä pieni videoklippi toisesta bändistä Stevie Wonderin merkeissä.
Jalkapallon MM-kisat Brasiliassa ovat edenneet jo pitkälle. Kaveri tuli Suomesta pyörähtään täällä ja käytiin katsomassa perjantaina Saksa-Ranska peli Makatin yössä. Ensimmäiset pelit täällä alkaa aina tasan puolelta öin paikallista aikaa. Suunnattiin aluksi ranskalaisomistuksessa olevaan Cafe Curieuxíin, joka oli ihan tupaten täynnä porukkaa. Fiilis oli korkealla ja suurin osa katsojista oli yllättäin Ranskan kannattajia.
Ensimmäisen puoliskon jälkeen vaihdettiin paikkaa ja käveliin parin kujan päässä olevalle H & J Sporttibaarille. Siellä oli koko kuja täynnä porukkaa ja eikä sitten edes yritetty päästä sisälle. H & J:stä eteenpäin vastaava matka ja sieltä löytyy ruotsalaisomisteinen Howzat Sporttibaari. Paikka oli myös aivan täynnä. Ulkona oli kuitenkin useampi TV ja törmättiin siellä samalla muutamaan minun kaveriin, joten jäätiin katsomaan toinen puoliaika sinne.
Kisat jatkuu vielä noin viikon, joten futiksen ystäville on vielä monia mielenkiintoisia pelejä tiedossa.
Sellaista tänne Manilaan tällä kertaa.
Terveisin,
Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti