Joululoma Palawanilla, osa3 - Roxas

Lauantaina 22. otettiin Sabangilla suunnaksi Roxas. Ensin Lexus Servicen vanilla Sabangin ja Puerto Princesan noin puoleen väliin, jossa Sabangille johtava tie yhdistyy varsinaiseen Puerton ja El Nidon väliseen National Highwayhin. Hintaa tälle pätkälle tuli 100PHP/1,85PH/hlö. Siellä meillä kävi hyvä tuuri ja saatiin välittömästi kyyti Puertosta El Nidoon matkalla olleeseen toiseen vaniin. Hintaa tälle jälkimmäiselle pätkälle tuli 125PHP/2,30€/hlö. Roxakseen saavuttua ajettiin loppumatka traikilla.

Kun olin 2009-2011 pidemmällä reissulla, niin kävin silloin Roxaksessa muutaman kerran. Olin silloin useammassa pätkässä kaupungissa yhteensä lähes pari kuukautta, joten kyseessä tuttu pieni maalaiskaupunki. Viimeisestä käynnistä Roxakseen kuitenkin vierähtänyt jo noin 2,5 vuotta, joten sikäli oli mukava mennä käymään uudestaan moikkaan tuttuja. Nyt olinkin Roxaksen kaikki neljä yötä tuttavien tykönä, joten hotellimajoitusta ei tarvinnut.

Roxas jää tasan puoliväliin Puerto Princesaa ja El Nidoa. Paikassa ei ole turisteille mitään ihmeempää nähtävää ja senpä vuoksi siellä ei käytännössä turisteja näekkään missään muualla kuin bussiasemalla ja vanien taukopaikoilla. Jotain kaupungin vilkkausasteesta kertoo ehkä tämä kuva. Olen kuvassa parhaillaan mopon kans keskellä kaupungin lentokentän kiitorataa. Kyllä, olen siis puolivälissä kiitorataa, en missään kärrypolulla.

Lentokenttää käyttävät käytännössä pelkästään pienet kaksimoottoriset pienkoneet, joilla rahdataan Roxaksen alueelta tuoretta kalaa Manilaan ja sieltä edelleen Hongkongiin ja muualle lähialueille. Kirjoitinkin aiheesta jotain aikaisemmin.

Kaikilla koneilla ei ole mennyt aina vierailut Roxaksessa ihan putkeen. Kiitoradan reunassa on mm. tämä raato potkurit solmussa.

Roxaksen satamassa oli muutamia yhteisaluksia lähdössä parhaillaan lähialueen saarille. Pelkästään Palawaniin kuuluu 1780 saarta, joten ihmiset kulkevat saarien väliä tyypillisesti tällaisilla bancaveneillä.

Roxaksen sataman laiturialuetta lähitaloineen.

Minun majapaikan isäntä oli nikkaroinuit viimeisten kuukausien aikana itselleen venettä ja se alkoi olla viimeistelyä vaille valmis.

Veneen moottori oli hiukan erikoisempi. Sen isäntä oli ottanut vanhasta mopostaan ja modannut sen venekäyttöön. Kyseessä siis ihan perus reilu 100cc Yamahan nelivaihteinen ilmajäähdytteinen moottori.

Kun vene oli myöhemmin maalattu, niin oli aika viedä se vesille ja suorittaa koeajo. Vene vain ensin porukalla kuorma-auton lavalle ja sitten Retac Beachin kautta vesille.

Kyllähän se liikkui ja varsinkin kuului. Siitä piti huolen tavallisesta suorasta metalliputkesta hitsattu pakoputki.

Retac Beachin alueella on laskuveden aikaan todella suuret hiekkasärkät näkyvillä. Nyt vesi oli korkeammalla ja hiekkasärkkiä ei näkynyt. Tässä pari poikaa kalastaa samalla alueella vetäen verkkoa pitkin matalikkoa.

Tässä vielä Retacin alueen maisemia.

Samana päivänä, kun vene vietiin vesille oli jouluaatto. Ruokaa ja kokkaustarpeita oli hommattu suomityyliin niin sanotusti riittävästi ja erilaista ruokaa kokkailtiinkin pitkin iltapäivää ja iltaa.

Jouluaaton jälkeisenä päivänä mentiin isolla porukalla viettämään iltapäivää muutaman kilometrin päässä olevalle Butterfly Beachille. Ruokaa oli edelliseltä päivältä jäljellä vaikka kuinka paljon ja se ruokaa otettiin tietysti myös mukaan.

Merenneito rannalla.

Päivän aikana tuli vähän snorklailtua, mutta näkyvyys ei ollu mikään kummoinen. Tullut snorklailtua samalla rannalla muutaman kerran aikaisemminki ja siellä ei sinänsä ole mitään kummoista nähtävää. Muutamia kova- ja pehmytkoralleja ja yksittäisiä pikku fisuja.

Juteltiin illalla talon pihalla kaverin kans ja huomattiin siinä kuun hieman valaistessa pimeyttä, että lähialueen puiden ympärillä lenteli isoja lepakoita. Paikalliset kutsuu kyseisiä lepakoita englanniksi Fruit Bats. Samoista otuksista käytetään myös nimitystä Flying Fox. Olin nähnyt Palawanilla aikaisemmin lepakoita, mutta ne on olleet yleensä sellaisia pieniä noin pikkulinnun kokoisia. Nämä oli kuitenkin täysin eri kaliiberin otuksia. Nyt ympärillä lennelleiden suurimpien lepakoiden siipien kärviväli oli luokkaa 50-60cm.

Osa kyseisistä lepakoista viettää päivät Roxaksen edustalla olevalla yhdellä isolla saarella ja pimeyden laskeudutta niitä tulee suurissa parvissa syömään mantereen puolella hedelmiä. Välillä puista kuuluukin lepakoiden kovaäänistä kirkumista, kun ne tappelevat keskenään jostain hedelmästä.

Kaveri keksi käydä hakemassa sisältä tehokkaan taskulampun. Kertoi, että kun lepakko on puussa ja niitä osoittaa lampulla suoraan kohti, niin ne ei lähde silloin lentoon ollenkaan. Se toimikin hyvin. Ilta oli normaaliin tapaan täysin pimeä. Päätin kuitenkin kokeilla, että saisiko lepakoista otettua minkäänlaista kuvaa. Kävin hakemassa järkkärin sisältä ja ruuvasin siihen pidemmän zoomin paikoilleen. Minun tullessa takaisin pihalle sama lepakko oli edelleen kohtuu korkealla puussa. Kaverin osoittaessa koko ajan lampulla lepakkoa kävelin toiselle puolen taloa etsien parempaa kuvakulmaa. Kameran autofocus ei toimi tuollaisissa olosuhteissa ollenkaan, joten säädin pimeässä focusta manuaalisesti ja räpsin muutamia kuvia.

Kuvat jäi tosi tummiksi pimeydestä ja suuresta etäisyydestä johtuen, vaikka apuna käytettiinkin sekä taskulamppua, että kameran salamaa. Parhaimman kuvan tarkkuus oli kuitenkin olosuhteisiin nähden jonkulainen ja editoimalla saa välillä ihmeitä aikaan. Tällainen siitä lopulta tuli. Tästäkin näkee, että kyseessä ei ole mikään ihan pikku otus.

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä mulle tultiin sanomaan sisällä, että ota kamera mukaan ja tule ulos. Siellä oli kohtuu kokoinen rukoilijasirkka. Kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen hyönteinen, vaan rukoilijasirkka on todellinen peto. Jäänyt mieleen yksi luontodokkari noin vuoden takaa, kun rukoilijasirkka pyydisti oikein pienen hiiren ja söi sen. Yleensä hiiret syö hyönteisiä, mutta rukoilijasirkan tapauksessa voi käydä myös toisin päin. Tämä yksilö oli noin minun kämmenen kokoinen.

Jos otusta pikkuisenkin ärsyttää pienellä kepillä, niin taisteluasento on heti valmiina.

Kellon ollessa vähän yli puolen päivän reppu selkään ja mopolla Roxaksen bussiterminaaliin. Siellä vanin kyytiin ja noin kahden tunnin ajomatka takaisin Puerto Princesaan. Minulla oli vasta iltalento takaisin Manilaan, joten siinä oli vielä noin kuusi tuntia lentoon. Kävin jättämässä laukun talteen lentokentän vieressä olevaan Moana Hotelliin ja kaupungilla hoitaan vielä asioita.

Puertoon oli saapunut myös yksi minun suomituttu ja käytiin syömässä yhdessä Kinabuchsissa. Kaveri toi Suomesta tuliaisina myös Turkinpippureita, Panttereita ja putken Turun Sinappia. Kiitokset Kennethille!! Oli mukava muutenkin nähdä ja rupatella.

Ruuan jälkeen Kenneth lähti seurueineen omille teilleen jatkaan loman viettoa ja minä menin Moanan kautta lentokentälle. Olin ostanut paluulennon Philippine Airlinelta takaisin Manilaan. Lento hoidettiin kuitenkin AirPhil Expressin toimesta, jonka Philippine Airlines omistaa.

Manilaan laskeuduttiin ajallaan 23:00 ja kämpillä Taguig Cityn puolella olinkin jo ennen puolta yötä.

Sellainen joulureissu. Palawan on hieno iso saari ja siellä on omanlainen rento tunnelma. Siellä ei ole muutenkaan vielä turisteja kovin paljon, niin sikälikin siellä on aina mukava käydä.

Hauskaa Uutta Vuotta 2013 Kaikille Blokin Lukijoille!!!

Manilasta,

Mika