Moporeissu Manila - Tagaytay

Sunnuntaina tuli tehtyä päiväreissu mopolla Tagaytaihin tulivuori Taalin maisemiin. Keksittiin koko moporeissu edellisenä iltana ihan extemporee, kun ei ollu mitään ohjelmaa seuraavalle päivälle.

Manila on todella laaja kaikkine kaupunkeineen ja liikennejärjestelyiltään varsin sekava paikka. Aluksi täytyi alkaa miettiin, että miten ihmeessä pääsee ensin Manilan alueelta ulos? Se ei nimittäin käy välttämättä ihan heittämällä. Manilasta lähtee moottoritiet South Luzon Expressway (SLEX) etelään ja vastaavasti North Luzon Expressway (NLEX) pohjoiseen. Niiden kautta pääsee nopeasti molempiin suuntiin, kunhan on päässyt Manilan ihan lähialueelta pois. Moottoripyörille on tosin rajoitus. Pyörien pitää olla vähintään 400cc. Sinne ei ole siis mitään asiaa pienemmillä mopoilla, joita koko maan on täynnä. Ei myöskään omalla mopolla. Valitettavasti.

Aikani tutkittua karttaa reitti alkoi hahmottua. Kämpiltä Taguig Citystä ensin Paranaque Cityn läpi, sieltä Manilan kentän vierestä, jonka jälkeen Caviten suuntaan. Siellä piti löytää Emilio Aguinaldo Highway, joka menisi suoraan Tagaytayhin. Välille jäisi Bacoor City, Imus City ja Dasmarinas City. Reitti näytti tältä.

Oltiin mopolla aamulla joskus 06:20, jonka jälkeen ensin käymään tankilla kämpän vieressä ja liikenteeseen. Ensimmäiset 5-6km oli tuttuja paikkoja. Sen jälkeen mentiin nuottien mukaan. Muutaman kerran piti kysyä välillä neuvoa, että päästiin Emiliolle. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin ajella. Ajon aikana tuli välillä muutamia pisaroita, mutta ei varsinaista sadetta. Sen verran pisarat kuitenki tuntui vaikuttavan, että niiden aiheuttama kosteus hiattomassa paidassa yhdessä ajoviiman kans tuntui välillä jopa vähän vilposalta, vaikka lämmintä olikin heti aamusta se noin 26 astetta.

Tagaytayn keskustaan tultiin aamulla noin pari tuntia lähdöstä. Matkaa kämpiltä sinne tuli aikasta tarkoin 60km. Matkavauhtina oli valtatielle päästyä liikenteestä riippuen 40-80km/h. Tagaytayssa heti aluksi Chowkingiin aamiaiselle.

Aamiaispaikan vieressä avautui näkymät usvaiselle Taal Lakelle. Järven keskellä on tulivuori Taal. Tulivuori on purkautunut viimeksi vuonna 1977.

Koko Tagaytayn kaupunki sijaitsee korkealla ylängöllä, jossa on lisäksi erilaisia pienempiä ja suurempia kukkuloita. Meillä oli ensimmäisenä varsinaisena kohteena yhden kukkulan päällä oleva People´s Park in the Sky. Pääsylippu paikkaan olis sopivat 30PHP/0,57€/hlö.

Mopo piti jättää parkkipaikalle, josta sitten käveltiin viimeiset muutama satametriä huipulle.

Tässä näkymää kaupungin suuntaan.

Heti ylös päästyä tuli kunnon sumu muutamien pisaroiden kera ja näkyvyys meni hetkittäin aikasta huonoksi.

Onneksi pahin sumu myös hälveni kohtuu nopeasti, vaikka keli ja näkyvyys ei paras mahdollinen ollutkaan maisemien katseluun ja valokuvaamiseen. Ylhäältä avautuvat näkymät on kuitenkin hienot. Kirkkaana päivänä ne olis toki olleet vielä huomattavasti paremmat. Myös kuvien kannalta.

Yhdellä suunnalla näkyi golfkenttää, joka oli tehty osittain korkean kukkulan päälle. Alueella oli myös monenlaisia uusia hienoja rakennuksia.

Seuraavaksi ajeltiin takaisin keskustaa kohti, jossa pysähdyttiin Picnic Groven ulkoilualueelle. Paikka on tosi suosittu ja ihmiset oli tulleet viettämään päivää ja syömään isoilla porukoilla omia eväitään.

Tässä näkymää vähän toiseen suuntaan. Keli alkoi myös paranemaan ja katokset oli suosittuja ihmisten hakiessa suojaa auringolta.

Picnic Groven vehreää aluetta.

Paikassa oli myös tehty kahden kukkulan välille zipline eli vaijerirata. Yrityksen mukaan radan pituus on 250m, korkeimmalta kohdalta maahan on matkaa 300 jalkaa eli 100m ja maksimi nopeus on 60km/h.

Yksi vaihtoehto oli käyttää tällaista useamman ihmisen hidasta maisemakabiinia.

Tässä kabiini tulossa ja yksi asiakas valjaissa menossa menossa toiseen suuntaan.

Valjaissa mennessä radan pystyy meneen myös ns. stereona eli kahdestaan. Tuli kokeiltuakin tuolla tavalla kahdestaan. Hinta kahdelta yhteensä oli 600PHP/11,35€.

Picnic Groven jälkeen mopolla takaisin parin kilometrin päähän keskustan liikenneympyrään ja sieltä otettiin suunnaksi Taal Lake. Tagaytay-Talisay nimellä karttaan merkitty tie lähtee heti liikenneympyrästä laskeutumaan alaspäin. Matka järvelle on 10km ja se on pelkää tiukkaa mutkaa. Tosi hauska pätkä ajaa mopolla.

Väliltä avautuu hienot näkymät järvelle ja yhdelle tulivuoren kraatereista.

Samasta paikkaa otettu kuva rannan puolelle, jossa on paljon kalankasvatusaltaita.

Taal Lakelle päästyä mentiin käymään syömässä lounas Villa Amraro Resortissa, joka jää ihan vastapäätä Taalia.

Paikallisissa bancaveneissa on muotoilu kohallaan.

Kun ruoka oli syöty, niin hypättiin uudestaan mopon selkään ja lähdettiin kipuamaan ylöspäin takaisin kohti Tagaytayta. Ylös ajettiin kartassa näkyvää oikean puoleista tietä pitkin. Tässä tauko Laeuna De Taalin kupeessa, josta avautui myös hienot näkymät Taal Lakelle.

Breikin jälkeen jatkettiin suoraan Tagaytayn keskustaan ja siellä otettiin suunnaksi Manila. Ajattelin etukäteen, että paluumatka kestää varmasti paljon pidempään, kun se ajoittuu iltapäivään ja silloin on enemmän liikennettä. Se ei onneksi pitänyt paikkaansa, vaan paluu kesti myös noin pari tuntia.

Mittariin kertyi päivän aikana kilometrejä noin 180 ja mopon satulassa tuli istuttua jotain 5-6 tuntia. Se alkoi takaisin tullessa myös tuntua ns. hanuriosastolla. Mukava päivä silti kurvaillessa. Tagaytayn alueella täytyy käydä ajeleen joskus uudestaan. Sen verran hienoa seutua. Mielummin vielä niin, että ajelee Tagaytain ja Batangasin alueella ympäriinsä ja on samalla yötä jossain mukavassa paikassa. Meillä jäi käymättä myös itse tulivuorella, jonne kaupataan kovasti venereissuja. Ehkäpä ensi kerralla myös siellä.

Mopoiluterveisin Manilasta,
Mika