Tuli käytyä kuuden päivän reissu Coronilla. Saari on viralliselta nimeltään Busuanga, mutta saaren keskuksena toimii Coron Town ja koko saarta kutsutaan yleisesti Coroniksi.
Reissuun lähdettiin Manilasta torstaina 14. helmikuuta. Lentoasemalla terminaali kolmoseen ja siellä checkkaus AirPhil Expressin lennolle. Koneena oli Bombardierin DHC-8-300. Kone lähti ilmaan hyvin aikataulussa iltapäivällä noin kahden paikkeilla. Kuvassa Philippine Airlinesin terminaalia.
Lento Manilasta Coronille kestää potkurikoneella kestää noin 50min. Perille tultiin kolmen tietämillä.
Kun lentokentällä oli saatu laukku, niin sitten kyseleen kyytiä. Coronilla on asiallinen kyytijärjestely. Meillä ei ollu varattu mitään kyytiä lentoasemalta kaupunkiin, jonne on 26km matkaa. Lentoaseman piha on täynnä minibusseja. Kuskit kyseli, että mihin hotelliin oltiin menossa. Koska meidän hotellilta Daven´s Palacelta ei ollu autoa hakemassa, niin meidät ohjattiin yhteen minibussiin, joka meni sinne. Hintana on kiinteä 150PHP/2,75€/hlö.
Coron Town on kooltaan hyvin kompakti ja keskustassa pääsee kävelemällä nopeasti lähes joka paikkaan. Kaupungin eräänlaisena keskuksena toimii kaupungin torialue.
Tässä kaupungin tyypillisiä katuja.
Helmi-maaliskuu Coronilla on vilkasta aikaa ja auringonlaskun aikaan kuuden paikkeilla veneitä tulee päiväretkiltä takaisin kaupunkiin.
Me varattiin myös heti seuraavalle päivälle veneilypäivä, jossa käytiin snorkailemassa alueen kauneimpiin kuuluvissa maisemissa. Reissusta käytetään yleisesti nimitystä Tour B1. Kohteina oli CYC Island, Coral Garden, Kayangan Lake, Coral Eden ja Twin Peak Reef. Hintaa kokopäiväreisulle tuli 850PHP/15,65€/hlö sisältäen veneessä tarjotun hyvän lounaan.
Tässä tullaan Kayangan Lakelle. Paikan nimessä on siis sana järvi, vaikka todellisuudessa se on suojaisa meren poukama.
Uitiin ja hypittiin veneestä jonku aikaa. Sen jälkeen ajettiin vene laituriin ja lähdettiin kipuamaan portaita kohti kukkulaa.
Ylhäältä avautuikin hienot näkymät. Silmä lepää.
Kuvauspaikan ihan vieressä oli myös luola, jossa tuli käytyä ihmettelemässä sisällä.
Sen jälkeen lähdettiin laskeutuun portaita toiselle puolen, jossa oli makeavetinen järvi.
Järvessä oli tosi kirkas vesi. Kalaa siellä ei juurikaan näkynyt, mutta järven reunan näkymät pinnan alla oli aikasta hienot. Kuin tippukiviluolaa.
Tässä meikäläisellä kaikki "ok".
Aikamme snorklattua portaita pitkin ensin ylös ja toiselta puolen reilu sata askelta alas. Sitten veneeseen ja kohti uusia paikkoja. Tässä ollaan Twin Peak Reefilla snorklaamassa.
Venepäivästä jäi tosi hyvät fiilikset. Paljon hienoja paikkoja. Aurinko paistoi koko päivän, niin mikä oli snorklatessa. Meitä oli isolla kaksikerroksisella veneellä lähemmäs 20 henkeä ja olin varmasti eniten porukasta vedessä. Aina kun pysähdyttiin, niin hyppäsin kameran kans veteen ihmetteleen maisemia. Sen huomasi myös illalla selän väristä…
Lauantaille tuli varattua sukelluspäivä. Coron tunnetaan Filippiinien hylkypääkaupunkina ja lähialueelta löytyy noin tusinan verran Toisessa Maailmansodaassa amerikkalaisten upottamia japanilaisaluksia. Kävin sukeltamassa päivän aikana kolmella eri hylyllä: East Tangat Wreck, Tangat Wreck ja Olympia Maru. Sukelluskeskuksena oli Coral Aqua Diving. Sukeltamassa meitä oli minun lisäksi seitsemän kiinalaisen ryhmä.
Minun käymistä hylyistä Tangat Wreck oli suurin. Noin 127m. Tangatilla ja lähes satametrisellä Olympia Marulla sukellettiinkin pitkiä pätkiä hylkyjen sisällä taskulamppujen kans. Tässä ollaan parhaillaan Tangat Wreckin sisällä.
Sukellukset oli erittäin mielenkiintoisia, vaikka näkyvyys olikin vain luokkaa 5-8 metriä. Osa Kiinan pojista kulutti vain turhan paljon ilmaa ja kaikki sukellukset jäi valitettavan lyhkäsiksi. Vain 34-38min. Suosittelen kyllä varauksetta Coronia kaikille hylkysykelluksesta kiinnostuneille. Kirjoitan sukelluksista lähi päivinä tarkempaa juttua minun
Reef Diveen ja laitan sinne myös enemmän kuvia näytille.
Tässä ollaan tulossa viimeisenä olleelta Olympia Marulta takaisin kohti Coronia. I feel good!
Sunnuntaina päätettiin lähteä käymään kaupungin näköalakukkulalla Mount Tapyaksella. Portaat sinne lähti ihan meidän hotellin edestä. Portaita ylös on kuulemma luokkaa 725 askelmaa. Tässä ollaan noustu jo noin puoliväliin.
Ylhäältä avautuikin hienot näkymät joka suuntaan. Coronin kaupungin joka puolella näkyy vuoria ja kukkuloita.
Lähdettiin ylös noin 16:45 ja ajatuksena oli, että nähdään auringonlasku sieltä. Se onkin suosituin aika, kun ei ole enää ihan niin kuuma. Auringonlasku ylhäältä näyttikin oikein hienolta.
Suurin osa lähti alas heti, kun aurinko oli laskenut piiloon. Jos auringonlasku on hieno, niin minusta vähintään yhtä hienolta näyttää, kun odottaa 15-20min lisää. Silloin taivas alkaa värjäytymään kunnolla punaisen ja oranssin sävyihin.
Kun oltiin palattu kukkulalta alas, niin otettiin traikki alle ja mentiin lilluun tunniksi Maquinitin kuumille lähteille. Pääsylippu paikkaan oli 150PHP/hlö. Kylmimmän altaan vesi oli 37C ja lämpimimmän 40C.
Altaassa ollessa kyllä huomasi, että oli snorklannu pari päivää aikaisemmin kunnolla. Sen verran tuntui lämmin vesi iholla.
Maanantaina päätettiin vuokrata extemporee mopo puoleksi päiväksi. Mopon ollessa alla kello oli jo 13:30. Lähdettiin heti käymään 45km päässä olevalla Conception Fallsilla eli vesiputouksella. Jossain välissä huomattiin erikoisen näköinen pieni kirkko pienen mäen päällä ja käytiin katsahtamassa sitä vähän lähempää. Kirkon nimi on San Vicente Ferrer Chapel.
Sen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Conceptionia. Kysyttiin neuvoa putoukselle aika monelta ja löytyihän se lopulta. Paikkaan ei ole mitään opasteita tai merkintöjä. Mopo jätettiin tien varteen parkkiin, jonka jälkeen noin 5min kävelyä ja tultiin putoukselle.
Putous ei ole mikään iso. Käytiin kuitenkin virkistäytymässä putouksen altaassa uiden jonku aikaa. Hyvältähän se tuntuu tällaisissa paikoissa ja lämmöissä aina.
Kun putous oli nähty, niin kurvattiin takaisin Coronin kaupunkiin. Tie putoukselle oli suurimmaksi osaksi hyvää betonitietä. Viimeinen 10km oli etupäässä hiekkaa ja soraa, mutta se oli kuitenkin ihan hyvä ajaa myös kaksi päällä
Kaupungin ravintolamaailmasta voisi sanoa yhden suosituksen. Bistro Coron. Siellä tuli käytyä pyörähtämässä useampana päivänä niin ruuan kuin parin huurteisenkin vuoksi. Paikassa on kohtuu laaja menu ja kohtuulliset hinnat. Se näkyy myös paikan suosiossa. Välillä paikka on yksinkertaisesti viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Paikan omistaa Filippiineillä jo 41v asunut ranskalainen kaveri. Yks ilta Bistroon tuli kaksi espanjalaista kaveria kitaroiden kans ja eikä aikakaan, kun kitarat oli otettu esiin ja laulu raikasi.
Parit pakolliset ruokakuvat. Itse en ole mikään merenelävien suuri ystävä kaloja lukuunottamatta. Tuli kuitenkin maistettua juuri Bistrossa tällaisia liekitettyjä katkarapuja valkosipulikastikkeessa ja pakko myöntää, että nämä oli hyviä.
Kuultiin suositus yhdestä ravintolasta nimeltään Kawayanan ja käytiin siellä myös syömässä kertaalleen. Tilasin krokotiilistä tehtyä Croco Sisigiä ja se oli kyllä tosi hyvää.
Samalla kerralla tilattiin myös tällaista salattia, jossa oli käytetty runsaasti jonkunlaista valkosipulihöystöä ja tämä toimii myös allekirjoittaneeseen todella hienosti.
Tultiin Coronista takaisin Manilaan tiistaina AirPhil Expressin iltapäivälennolla. Kone oli ylibuukattu ja meillekkin tarjottiin, että jäisittäkö vielä yhdeksi yöksi lentoyhtiön piikkiin ja saisi lisäksi palkintona yhden vapaavalintaisen meno-paluulennon kahdelle mihin tahansa maan sisällä Boracayta ja jotain toista kohdetta lukuunottamatta. Lentokentällä on kuitenkin jo asennoitunut siihen malliin, että eipä oikein halua lähteä takaisin enää yhden yön vuoksi varsinkin, ku seuraavana päivänä oli työpäivä tiedossa.
Kohti Manilaa päästiin noin vartti etuajassa ja Manilaan laskeuduttiin vastaavasti hyvissä ajoin.
Coronista jäi oikein positiivinen fiilis. Lähialueella on tosi hienoja poukamia ja saaria, jossa on mukava snorklailla ja uida. Sukeltaminen isoilla hylyillä on kehnosta näkyvyydestä huolimatta erittäin mielenkiintoista. Suosittelen!
Manilasta,
Mika
