Tuli käytyä viikonloppureissu tyttökaverin kans Manilasta Boholilla.
Pari päivää ennen reissua chättäilin kaverin Jarin kans Suomeen ja Jari kyseli, että olisinko menossa viikonloppuna sukeltamaan. Hän olisi tulossa käymään Suomesta pikaisesti viikonloppureissulla Manilassa. Kerroin, että kyllä, mutta paikkana olisi Bohol, jonne ollaan menossa pitkäksi viikonlopuksi. Samalla mainitsin, että katsohan Googlen kuvahaulla Alona Beach ja Balicasag. Jari oli saman tien myyty mies ja osti liput samaan Air Asian koneeseen perjantaiaamulle ja paluuliput vastaavasti Manilaan sunnuntai. Meillä oli paluu vuorokautta myöhemmin maanantaina.
Tavattiin Jari sovitusti Manilan terminaali 4:ssa ja vaihdettiin kuulumiset. Koneen lähtöaika oli 07:30 ja ilmaan päästiin noin 20min myöhässä. Boholille Tagbilaraniin laskeuduttiin 9:00 paikkeilla. Meillä oli kaikilla vain käsimatkatavarat, joten terminaalista heti ulos ja taksilla kohti Alona Beachia. Taksihinnaksi sovitiin yhteensä 400PHP/6,45€ meiltä kolmelta hengeltä. Alona Beach ei jää varsinaisesti itse Boholin saarelle, vaan naapurisaaren Panglaon puolelle. Saarten välillä on kaksi siltaa, joten saarten välillä liikkuminen ei tuota ongelmia. Ajomatka lentokentältä Alona Beachille on noin 25-30min.
Alona Beachille päästyä rantaa meidän
Hayahay Hotellin edessä näytti tältä.
Samasta paikkaa rantaa toiseen suuntaan.
Alona Beach on hieno ja rento paikka. Siellä koiratkin ottaa aurinkoa.
Tultiin hotellille sen verran aamusta, että ei saatu huonetta heti alle. Sanottiin, että päästäisiin checkkaan sisään noin 12:00. Nälkäkin alkoi jo olla, joten mentiin rannalle syömään luonas. Jari ei ollut varannut hotellia etukäteen ja hän päätyi meidän hotellin lähes naapuriin Baywatchiin.
Saatiin huoneet lopulta alle joskus 11:30 jälkeen. Hayahayssa on erittäin asialliset huoneet. Sen jälkeen mentiinkin heti kysymään mopoja vuokralle. Otettiin kummatkin Hondan XRM125 hintaan 400PHP/6,45€ ja sovittiin, että tullaan takaisin auringonlaskuun mennessä.
Olin käynyt Boholilla kerran aikaisemmin neljä vuotta sitten
helmikuussa 2010, joten paikka oli sikäli tuttu. Lyn ja Jari olivat molemmat ensimmäistä kertaa. Mopoilin myös viimeksi ja päätiet oli vielä hyvin muistissa. Tarkoituksena oli käydä katsahtamassa tarsierit eli
kummituseläimet ja kuuluisat
Chocolate Hillsit Carmenin kupeessa.
Ajettiin ensin Panglaon halki ja sillan kautta Boholin puolelle. Sen jälkeen aluksi kohti Lobocia. Sinne päästyä meitä oli vastassa 15.10.2013 sattuneen maanjäristyksen tuhot. Maanjäristys oli voimakas 7.2 Magnitudia. Monet Espanjan vallan aikaiset kirkot oli tuhoutuneet pahoin. Silloin ei ole juuri rautaa käytetty rakennuksissa ja tästäkin kirkosta näki, että se osittain käytännössä murentunut paikalleen.
Tässä näkymää toisesta suunnasta.
Kirkkoa vastapäätä on Loboc Riverin ylittävä silta. Joella tehdään risteilyitä kuvissa näkyvillä aluksilla.
Joen toisella puolen näkyi myös järistyksen tuhoja.
Sillan hissitorni oli myös saanut pahasti siipeen ja se oli tuettu vaijereilla, että se pysyisi pystössä.
Lobocista jatkettiin matkaa kohti Carmenia. Välillä meillä oli kuitenkin pakollinen pysähdys Tarsier Conservation Arealla, joka on kummituseläinten suojelupaikka. Edellisellä reissulla näin tarsiereita kahdessa eri paikkaa Boholilla, mutta tämä oli uusi paikka myös minulle.
Tarsierit ovat yksiä maailman pienimpia kädellisiä.
Ne ovat kuuluisia erityisesti suurista silmistään. Näitä silmiä kun katselee, niin ymmärtää, että salaman käyttö on kuvaamisessa kielletty.
Kun tarsierit oli nähty niin jatkettiin Carmenissa sijaitseville Chocolate Hillseille. Tässäpä olisi. Olkaa hyvä!
Erikoisen muotoisia ovat kukkulat. Niitä on toista tuhatta ja korkein on 120m.
Katselutasanne on myös kärsinyt tuhoja samassa maanjäristyksessä. Varsinainen katselutasanteen kärki näytti nyt tältä.
Sitten lähdettiin ajamaan takaisin kohti Alona Beachiä. Välillä täytyi kuitenki pitää pakollisia taukoja, koska päivän mopoilut alkoi tuntua hanuriosastolla jo siihen malliin.
Alona Beachillä oltiin lopulta 17:00 paikkeilla, joten reissussa oltiin aika tarkoin 5 tuntia. Ajettiin käytännössä ihan suoraan Alonalta Beachiltä Chocolate Hillseille ja takaisin. Kilometrejä päivän ajelusta kertyi yhteensä noin 140km.
Noin tuntia myöhemmin aurinko oli jo laskeutunut ja taivaanranta oli saanut hienot värit.
Alonalla useilla ravintoloilla pöydät ovat rantahietikolla.
Illan päätteeksi oli mukava rentoutua kuunnellen bändiä.
Lauantaille oltiin varattu edellisenä päivänä sukellusreissu 40min venematkan päässä olevalle Balicasagin saarelle. Sukellusfirmana käytettiin Jarin asustamaa Baywatchia, mutta missä oli Pamela ja David Hasselhoff?
Balicasagille tultua maisema näytti hyvältä ja veden kirkkaus ja väri sai hymyn huulille!
Balicasagia toiseen suuntaan.
Olin kuullut, että Balicasagilla on paljon merikilpikonnia. Ennen kuin saatiin vene poijuun ja sukelluskamat selkään nähtiinkin jo kaksi kilpparia pinnalla hengittämässä. Se tiesi hyvää itse sukelluksille.
Sukellukset ei tuottaneet pettymystä ja molemmilla sukelluksilla nähtiin kolme kilpikonnaa. Välillä kahta samaan aikaan. Suurimmat konnat oli todellisia mötkäleitä. Sukelluskohteina meillä oli Black Forest ja toisena Fish Sanctuary. Hyviä sukelluksia molemmat. Parasta antia oli ehdottomasti isot konnat, kuten tämä kaveri.
Kilppareista tulikin otettua paljon kuvia. Lisää kuvia kilppareista ja lisää juttua sukelluksista löytyy täältä minun
Reef Divesta.
Sukellusten jälkeen takaisin Alonalle. Auringon laskeuduttua maisemaa hotellin kattotasanteelta.
Rannalla näkyy iltaisin erilaisia tulitanssiesityksi.
Saisiko olla tulta?
Hyvän sukelluspäivän päätteeksi oli mukava istahtaa alas kuunteleen musaa ja ottaa parit rentouttavat.
Sunnuntaina Jarilla oli paluu puolilta päivin takaisin Manilaan, jotta ehtisi iltakoneeseen kohti Suomea. Meillä oli vuorokausi vielä jäljellä ja viimeinen päivä otettiinkin ihan rennosti rannalla. Tässä hiekkataidetta beachiltä.
Alona Beachiä toisesta päästä rantaa.
Paikallisia viettämässä sunnuntaipäivää.
Saisiko olla syötävää ja juotavaa merinäkymällä?
Ei hassumpi paikka!
Meillä oli Air Asian paluulento maanantaina klo 15:55. Lentokentällä kuitenkin selvisi, että kaikki loppupäivän lennot kentältä oli peruttu. Tagbilaranin kenttä on niin pieni, että siellä on lupa olla vain yksi matkustajakone kentällä kerrallaan. En tiedä sitten, että oliko kentällä olevalla Cebun koneella ongelmia ja sen takia kaikki oli peruttu vai mikä oli lopullinen syy.
Kysyin vaihtoehtoja ja sanottiin, että miten olisi huomenna lento samaan aikaan. Kerroin, että minun pitäisi olla seuraavana päivänä Manilassa töissä. Sitten ehdotettiin, että entä, jos paluulento olisikin Cebun kentältä huomenna. Vaihtoehtoina oli varhainen aamukone viiden paikkeilla, 9:05 kone ja yksi myöhäisempi. Sanoin heti, että siirtäkää meidät yhdenksän koneeseen.
Soitin tiskiltä välittömästi kaverille Petrille Cebuun, että onnistuisiko majoittaa meidät tulevaksi yöksi. Se oli Petrille ok, joten yöpaikka selvisi samalla. Kun meidän siirto seuraavalle päivälle oli vahvistettu, niin nopeasti traikilla vajaan 10min päässä olevaan satamaan ja ostettiin liput ensimmäiseen katamaraaniin Boholilta Cebuun. Hintaa lipuille tuli 500PHP/8,05€/hlö. Alus lähti noin tunnin odottelun jälkeen ja matkustusaika Cebuun on noin kaksi tuntia.
Maanantai-ilta menikin sitten yllättäin kylästellessä Cebussa, kun ajatus oli olla silloin jo kotona Manilassa.
Seuraavana aamuna oli aikainen herätys lennolle. Tällä kertaa kaikki meni kentällä niin kuin pitikin ja Air Asian lennolla takaisin Manilaan.
Boholilla oli mukava käydä neljän vuoden tauon jälkeen. Jarin tulo oli mukava yllätys. Itse reissusta varsinkin sukelluksista jäi hyvät fiilikset. Alona Beachiä on helppo suositella kaikille ja Boholin alueelta löytyy mukavasti nähtävää muutamaksi päiväksi. Samoin
Hayahay Hotelli osottautui loistavaksi valinnaksi. Huoneet oli todella siistit flattitelsulla ja hotelli on keskellä parasta biitsiä.
Kiitokset myös Petelle ja Annelle majoituksesta!
Saariterveisin Manilasta,
Mika
