Tänään oli vuorossa maisemanvaihto. Aamulla noin 10:20 hotellista check out ja sen jälkeen mopotaksi alle ja kohti Victory Linersin bussiterminaalia Olongabossa. Juttelin edellisenä päivänä paikallisen matkatoimistovirkailijan kans ja hän kertoi, että Victory Linersin bussit Manilaan lähtee aina tunnin välein. Ajatuksena oli, että ehtisin klo 11:00 bussiin. Olin akantappajalla perillä noin 10:50, joten aikaa oli sopevasti noin 10min lähtöön. Siellä selvisi kuitenkin varsin pian, että eihän se bussi lähdekkään kuin vasta 12:00. Siis tunti pitäis jotenkin odotella. Kun en ollu syöny ollenkaan, niin vois vaikka syödä. Kyselin siinä bussiaseman vartijalta, että löytyykö tästä läheltä mitään ruokapaikkaa, niin Chowking -ketjun murkinapaikka oli kuulemma heti nurkan takana. Vartija ehdotti ite, että hän voi vahtia minun laukkuja sillä aikaa. Jätin ison laukun hänen huostaan, mutta pienemmän ja tärkeämmän otin mukaan. Siinä kun on reissun kannalta "koko omaisuus" mukana. Chowkingistä Spicy pork riisillä nokan alle Liptonin jääteellä höystettyä. Hinta juomineen kohtuu sopiva 49PHP/76c. Halpaa, hyvää ja vieläpä kohtuu kokoinen annos.
Ruoka oli syötynä kohtynä kohtuu nopeasti ja mietin siinä, että vielä olis noin 50min aikaa bussin lähtöön. Jäin tarkotuksella sinne vähäksi istuskeleen ja odotteleen bussinlähtöä. Noh, noin 11:30 tuli yks jannu Chowkingiin sanomaan, että minun bussi on lähdössä. Ihmettelin sitä, kun vartija sanoi mulle, että se lähtee 12:00. Kävin vielä varmuuden vuoksi kysymässä silloin bussiaseman infopisteestä ja sielläkin sanottiin, että klo 12:00 lähtee suora bussi Manilaan Pasay:n asemalle. Lähdin kuitenki heti jannun mukaan ja kun päästiin busseille, niin vartija vastaa minun ihmettelyihin, että ei, kun lähtee vasta 12:00. Jep jep...En tiiä mistä tämä jannu oli saanu tämän päähän. Täällä varsinkin bussiaseman liepeillä näitä paikallisia tietäjiä ja "auttajia" tipin toivossa riittää. Niille pitää olla vain jyrkkänä.
Kellon ollessa 11:40 vartija sanoo, että nyt ostamaan lippua ja bussi lähtee. Lipun hinta oli 230PHP/3,60€. Lopulta se lähtikin noin 8min etuajassa. Täällä ei voi oikeasti koskaan tietää tarkalleen, että koska joku bussi tai lautta lähtee. Oli aikataulu mikä tahansa. Lennot menee onneksi meikäläisittain aikataulussa. Se mikä täällä on busseissa aika erikoista, mutta ihan hyvää, niin busseissa käy vaikka minkälaista kauppajaa. Tämä tapahtuu sekä lähtöasemalla, että myös välillä, jos bussi pysähtyy pariksi minuutiksi jollekkin isommalle asemalle. Lähinnä tarjotaan ostettavaksi juotavaa, kaikenlaisia pähkinöitä ja muita paikallisia raksuja, karkkia, sanomalehtiä, tänään yks tyttö kävi kauppaamassa lämpimiä grillimakkaroita tikun nokassa jne. Ihmiset myös ostavat kaikenlaista. Ostinpa itekkin tänään viimeksi putelin vettä. Tällä kaverillä oli useammanlaisia raksuja säkkikaupalla ja putelissa jotain kastiketta niihin.
Bussi oli lopulta Pasayn asemalla Manilassa tasan kolmen tunnin päästä lähdöstä noin 15:00. Sieltä taksi alle ja kohti Manilan lentokentän kolmosterminaalia, josta Cebu Pacificin koneet lähtee. Olin checkannu itseni lennolle hyvissä ajoin ja edessä oli noin parin tunnin odottelu. Onneksi yhdestä ravintolasta löyty internet hotspot, josta asiakkaat pääsi verkkoon. Joutu ostaan purkulan jääteetä, vaikka ei niin jano ollukkaan. Koneen ääressä surffatessa menee kuitenki aika aina nopeasti, joten hyvä sijoitus.
Kone lähti hyvin ajallaan 17:45 ja sain ikkunapaikan, niin kuin olin check-inissä kertonu. Ikkunapaikka sattu oleen vain menosuuntaan nähden vasemmassa reunassa ja aurinko laski just koneen toisella puolen. Pitihän sille puolellekkin kurkata linssin läpi.
Kone oli Cebussa reilu 5min etuajassa. Kävin kentällä vielä pikapankissa nostamassa vähän käteistä lähi päiviä ajatellen ja sitten taksi alle. Tuttuun tyyliin taaskaan ei ollu mitään hotellia varattuna. Subicin matkatoimiston tyttö suositteli
Gran Prix -hotellia Cebun keskustassa. Netin mukaan se vaikutti asialliselta ja hintakin ihan kohillaan, joten sinne siis. Hotelille tultua käskin taksikuskin odottaa, niin käyn kysyyn vapaita huoneita. Sellainen löyty ja huone alle hintaan 1100PHP/17€. Huone on kohtuu pieni, mutta siisti. Ei suurempaa valittamista. Käväsin vielä syömässä hotellin lähellä ja eipä tässä paljoa muuta sitten tälle päivälle jaksakkaan.
Cebusta,
Mika
Mureena haahuilee.
Tämä on ilmeisesti yksi monista merietanalajeista. Ainakin mulle tämä oli erikoinen ja uusi tuttavuus, vaikka monenlaista mönkijää on tullutkin jo nähtyä. Se ei tehnykkään sitten yhtään mitään.
Eka sukelluksen jälkeen tultiin takaisin rantaan pitään tunnin lounastauko. 
Toisena sukelluskohteena oli BBC. Nimi ei tule sumujen saarten tv-yhtiöstä, vaan sukelluspaikka on Bohol Beach Clubin edustalla ja siitä nimi. Sukelluksen maksimisyvyys oli 27,1m ja sukellusaika 57min. Lämpötila sama kuin edellisellä.
Sukelluksen jälkeen takaisin kotirantaan. Tällä Alona Beachin rannalla kyllä silmä lepää. 
Tänään on tasan 4kk tullu oltua nyt reissussa, kun Japanin koneeseen hyppäsin 14.10. Äkkiä se aika menee. 
