Joulureissu, Osa 3 - Mopoilua, sukellusta ja mikroautoilua Puerto Princesassa

Muutaman Roxaksessa vietetyn yön jälkeen palattiin takaisin Puerto Princesaan. Siellä otettiin majapaikaksi kaupungin keskustassa Lagan Roadilla sijaitseva Orchid Lagan Place. Kyseessä on paikallisen kaverin täysin uusi perushotelli, joka avattu vasta muutama kuukausi sitten.

Hyvin nukutun yön jälkeen tuli heti vuokrattua mopo alle. Olin kuullut, että Puertosta löytyy oikea motocross- ja mikroautorata, mutta en ollut koskaan nähnyt niitä. Tyttökaveri tiesi molemmat paikat ja ajettiin ensin motocross-radalle. 

Radalla ei ollut ketään, joten päätin kokeilla, josko sen vois ajaa vuokralla olevalla Hondan XRM:lla kaksipäällä ympäri. Onnistuihan se. Pysähdyttiin radan puolivälissä, joka samalla radan korkein paikka.

Motocross-radan jälkeen kurvattiin katsahtaan paikallinen mikroautorata. Se yllätti erittäin positiivisesti. Tosi hieno rata!

Kysyin radalla työskentelevältä kaverilta, että saisko radan ajaa mopolla ympäri. Se ei kuulemma onnistunut. Ei vaikka kuinka vakuutteli, että ajais vain oikein hiljaa kaksipäällä ja ottais muutamia kuvia. 

Rata vaikutti kuitenkin niin hienolta ja vuokralla oli myös autoja hintaan 500PHP/10€/15min, joten pitihän se käydä kokeilemassa. Autot ei ollut mitään raketteja, vaan ihan perus nelitahtisia vuokra-autoja. Oli kuitenkin mukava ajaa pitkästä aikaa mikroautolla varsinkin, ku rata oli oikea kunnon kilparata.

Tutustuin reissulla jälkeen päin yhteen paikalliseen kaveriin, joka kertoi, että radalla järjestetään 4krt vuodessa myös mopokilpailut ja hän käy ajamassa siellä myös kilpaa. Kaverilla oli mopona tavallinen Yamaha 125 Mio -scootteri, johon oli vaihdettu 150cc pytty ja säädettävä jousitus, että saadaan lisää maavaraa radalle. Lisäksi kisoissa pitää olla kuljettajilla nahkapuku.

Ajojen jälkeen kävästiin syömässä Puerto Princesa Garden Island -hotellilla, joka on yksi Puerto Princesan parhaista hotelleista, jos ei kaikkein paras. Viimeksi joskus viime vuonna käydessä hotelli ei ollut vielä täysin valmis alueesta, joka tulee veden päälle. Nyt oli. Varsinaiselta hotellialueelta menee pitkä käytävä läpi mangroven.

Meren päälle on tehty sekä ravintola, että paikan kalleimmat villat. Siellä on myös tosi pitkä laituri, jonne ei tosin ollut pääsyä tällä kertaa.

Illemmalla päätin kävästä mopolla vielä Baywalkilla katsomassa, että näkyiskö siellä auringonlaskua. Tällä kertaa pilviä oli kuitenkin sen verran, että sitä ei näkynyt. Veneitä Baywalkin vieressä.

Kalastaja selvittämässä verkkoja.

Seuraavana päivänä oli sukelluspäivä. Kohteina meillä oli tällä kertaa Putul ja Crossing. Muita asiakkaita ei ollut ollenkaan, joten sukellettiin sukellusoppaan Napoleonin kans kahdestaan pari rentoa sukellusta. Eka sukellukselta jäi merkinnäksi 27.7m ja 52min. Toiselta vastaavasti 19.5m ja 51min. Sukelluksilla nähtiin paljon erilaista riuttakalaa ja myös yksi pienehkö kilpikonna. Tosin kovin lähelle sitä ei päässyt.

Seuraavalle päivälle vuokrasin uudestaan mopon ja tällä kertaa kolmeksi päiväksi. Aluksi otin suunnaksi Puerto Princesasta pohjoiseen menevän maantien ja kävin Sabangin lähellä pienessä Bahilen venesatamassa.

Sieltä kohti Nagtabon Beachiä. Nykyään päätien ja Nagtabonin välinen tie on hienossa kunnossa, joten mikäpä sinne ajellessa mukavissa maisemissa.

Nagtabon Beachiä näköalapaikalta.

Sitten ollaan päästy jo rannalle. Ei liikaa tungosta.

Nagtabonilla on välillä kohtuu suuret aallot. 

Päivän aikana tuli mopoiltua joku noin 140km, joten loppu päivä olikin mukava ottaa rennosti hotellilla. 

Suomalainen kaveri Jani laittoi päivän aikana viestiä ja kyseli, että ollaanko me vielä Puertossa. Sovittiin sitten illalle treffit ja käytiin kuunteleen livemusaa reggaen merkeissä Katabomissa.

Seuraavana päivänä Jani otti myös mopon vuokralle. Ajettiin aluksi Butterfly Gardeniin, jossa itelläkään ei ole tullut käytyä aikaisemmin. 

Siellä yllätti, että paikassa oli muutakin nähtävää kuin vain perhoset. Näytillä oli mm. leopardiliskoa, suuremman luokan kuoriaista ja skorpiooneja. Oppaana ollut tyttö tarjosi skorpiooneja käteen, mutta jostain syystä kukaan ei halunnut. Kuvassa alhaalla vasemmalla olevalla hyönteisellä oli todella hyvä suojaväri ja koko ulkoinen hapitus. Se näytti ihan kuin olisi ollut pieni risunpätkä. Sitä ei helpolla huomaa. 

Tietysti perhospaikassa oli myös perhosia - monenlaisia ja kokoisia. 

Samassa paikassa oli myös Etelä-Palawanilla vuorilla asuvia heimoon kuuluvia nuorehkoja kavereita esittelemässä oman heimonsa kulttuuria ja tapoja. Nämä kaverit olivat tulleet paikalle viikoksi, jonka jälkeen he palaavaat takaisin omaa kylään ja samalla sieltä tulee uudet kaverit tilalle. Pojat näyttivät mm. miten he metsästävät puhallusputkilla apinoita ja villisikoja. Samalla soittivat paikallisia soittimia ja näyttivät kuinka tulen voi sytyttää nopeasti kivistä saatavilla kipinöillä.

Lopuksi ajettiin vielä syömään Puerto Princesa Garden Islandille. Nyt paikassa pääsi myös kävelemään pitkälle laiturille, josta avautui mukavat näkymät resorttia kohden varsinkin auringon laskeutuessa.

Laiturirakennelma on poikkeuksellisen pitkä.

Vedenpäälle mangroven viereen tehtyjä villoja. 

Mopoilujen jälkeen hotellille huiliin ja odottamaan iltaa, sillä päivä oli samalla myös vuoden viimeinen päivä. 

Päivä ulkona oli viennyt suurimmat voimat ja illalla tuli lähdettyä Baywalkille ihmetteleen vuoden vaihtumista vasta illalla vähän ennen puolta yötä. Paikalla oli bändi soittamassa ja ihmisiä tosi paljon. Tässä vaiheessa enää 7min vuoden vaihtumiseen ja ilotulitukseen. 

Ilotulituksen jälkeen parit uudenvuoden vaihtumisen kunniaksi ja hotellille nukkuun.

Seuraavana päivänä sovittiin, että lähdetään käväseen Pristine Beachillä pyörähtämässä. Kyseisellä rannalla on yleensä vain muutamia henkilöitä ja parhaimmillaankin vain luokkaa 20-30. Nyt tilanne näytti olevan jotain ihan muuta. Paikalla oli satoja paikallisia juhlistamassa vuoden ensimmäistä päivää. Porukat oli pystyttäneet leirejä myös mangroven suojiin ja olipa osalla myös telttaa mukana.

Ihmeteltiin menoa rannalla jonku aikaa, jonka jälkeen vähän haukkaamaan syötävää pääkadun Chaolongiin Moana hotellia vastapäätä. Puerto Princesassa olevat Chaolongit ovat simppeleitä vietnamilaisia riisinuudelipaikkoja, jotka ovat paikallisten keskuudessa hyvin suosittuja. Paikasta saa vain muutamia eri riisinuudeliannoksia ja tuoretta patonkia joko sellaisenaan tai valkosipuliversiona. Hyvää ja simppeliä!

Ruuan päälle jatkettiin katsahtamaan, että minkälainen meininki on Hartman Beachillä. Paljon oli porukkaa sielläkin. Monet olivat tullee paikalle isoina ryhminä. Joillakin oli iskenyt rannalla jo väsy. Hartman Beachillä näkyy myös paljon pieniä rapuja.

Seuraavaksi kurvattiin Mitro Ranchille, josta avautuu näkymät Honda Bayn saarille.

Mitro Ranchin jälkeen käytiin vielä motocross-radalla. Tällä kertaa siellä oli myös parit oikeat crossipyörät radalla. Olin nyt liikenteessä yksin vuokramopolla, joten kysyin muilta paikalla olleilta, että sopiiko, jos käyn kiertämässä radan mopolla ympäri. Vastaukseksi, että totta kai. 

Jätin vain repun Janille siksi aikaa ja kävin kurvaamassa radan läpi. Minun tullessa kierrokselta yksi ajoporukan nainen tuli kysyyn, että haluanko käydä kokeileen myös oikealla crossipyörällä? Varmastin, että ilmaiseksikko? Totta kai! Tarjous oli niin houkutteleva, että kokeilin vain ensin, että pyörän korkeus on ok minulle ja sen jälkeen potta päähän ja menoksi. Ajovarusteina oli edelleen sama shortsivarustus sandaaleineen, joten ei passannut hullutella. 

Hauskaa oli kuitenkin kokeilla crossipyörää ensimmäistä kertaa, vaikka kyseessä ei mikään kauhea tykki ollukkaan. Paljon hauskeempaa se olis vielä ollu, kun olis ollu kunnon ajovarustusteet päällä ja olis päässyt ajaan rataa pidempään. Tästä jäi kuitenkin oikein hyvä fiilis!

Illalla käytiin vielä Janin ja minun hotellin omistajan Jeffin kans istumassa iltaa ja kuuntelemassa vähän musaa niin Katabomissa kuin Tiki Restobarissakin. 

Seuraavana päivänä olikin käytännössä enää paluu takaisin kämpille Manilaan. 

Oli todella mukava ja onnistunut reissu Palawanille. Viime reissut sinne ovat olleet yleensä pelkkiä viikonloppureissuja, joten tämä puolentoista viikon keikka oli kyllä erittäin tervetullut. Ei kiirettä mihinkään ja pysty naatiskeleen kunnolla. 

Terveisin Manilasta,
Mika