Torstaiaamuna puoli kuuden paikkeilla taksiin ja kohti Manilan kolmosterminaalia. Siellä hypättiin Cebu Pacificin 07:10 lähtevään koneeseen kohti Dumagueta Negroksen saarella. Minun vieressä sattui istumaan saksalainen jannu. Juteltiin siinä ja kysyin, että onko hän menossa Dumagueteen vai kenties jatkamassa sieltä jonnekkin. Sanoi, että menee Siquijorin saarelle. Kerroin, että niin mekin ollaan menossa. Sanoin siinä samalla, että mennään Larenan lähelle. Niin hänkin on menossa. Ja kas kummaa, meillä oli kohteena myöskin sama Casa de la Playa resortti! Jannu oli käyny siellä myös aikasemmin, joten sovittiin, että mennään sitten loppumatka kimpassa ja jaetaan vähän kuluja.
Dumagueteen laskeuduttua otettiin taksi alle ja lentokentän lähellä olevalle lauttaterminaaliin. Yhdeksältä lähtevään alukseen ei aivan ehditty, mutta 10:15 kylläkin. Hintaa lipulle oli sopivat 160PHP/ 2,80€/hlö. Pika-aluksella matka taittui nopeasti ja vajaa tunti myöhemmin tultiin Siquijor Cityn lauttaterminaaliin.
Sieltä otettiin kimppakuljetus Casa de la Playaan, jonne ajo kesti noin 40min. Majapaikka on todella korvessa keskellä viidakkoa omalla rannalla. Kalliimmat mökit on ihan rannalla, mutta halvemmat jää muutaman kymmenen metrin päähän rannasta. Mökki oli todellakin keskellä viidakkoa myös asiaan kuuluvine äänineen.
Tässä Casan rantaa.
Majapaikalla oli myös mopoja vuokralla ja Honda XRM125 tuli otettua alle heti lauantai-iltaan asti. Mopovuokra oli 350PHP/6,15€/vrk. Sillä tuli ajeltua päivittäin ympäri saarta. Eka iltana palatessa moporeissulta aurinko oli juuri laskeutumassa ja hienolta näytti.
Kuulin, että majapaikan vieressä on Kiwi Dive Resort. Kävin siellä heti torstaina juttelemassa ja sovittiin paikan sukellusoppaan Raulin kans, että käydään perjantaiaamuna 9:00 tekeen yks sukellus. Näin myös tehtiin. Ketään muita sukelluksella ei ollutkaan, vaan päästiin sukeltaan ihan kahdestaan. Oikein rento ja mukava sukellus. Paikassa oli tosi paljon pientä merenelävää ja varsinkin erilaisia merietanoita oli paljon. Tässä aina yhtä hieno (eng.) mantis shrimp.
Sukelluksesta enemmän juttua kuvineen Reef Divessa.Sukelluksen jälkeen mopo alle ja lähdettiin katsomaan Lazin kaupungin lähellä olevaa Cambugahayn vesiputousta. Putouksessa on kolme eri tasoa ja se on keskellä viidakkoa.
Paikassa pystyi myös hyppäämään yhden putouksen kielekkeeltä alapuolella olevaan altaaseen. Pitihän sekin testata. Tässä pelkkää chillailua.
Mopoa vuokrattaessa oli puhetta teistä, niin eivät jostain syystä suositelleet ajamaan saaren halki meneviä vuoristoteitä. Sanoivat, että ne saattaa olla huonossa kunnossa. Tuli ajettua kahtenakin päivänä eri vuoristoteitä ja onneksi tuli. Tiet oli ihan asiallisessa kunnossa ja maisemallisesti tosi hienoja teitä.
Tiet oli mutkia täynnä.
Tässä ollaan laskeutumassa kohti Marian kaupunkia.
Lauantaina otettiin suunnaksi edellisenä päivänä pikaisesti tutkittu Sadagnoon Beach. Siellä vesi oli kirjasta ja oli mukava rentoutua snorklaten.
Auringonlaskut saarella on kyllä hienoja. Tässä niistä yksi.
Sunnuntaina lähdettiin tarkoitusella jo 10:15 lautalla Siquijorilta Dumagueten puolelle, vaikka myöhemmälläkin lautalla olisi ehtinyt. Dumagueten puolelle päästyä Robinsonin kauppakeskukselle syömään. Siellä tuli nähtyä, että mitä teinityttöhysteriä on parhaimmillaan. Paikalla oli laulamassa paikallisissa saippua- yms. sarjoissa näyttelevä kaveri nimeltään Paolo Avelino. Tyttöjä oli tosi paljon ja sitä kirkumisen määrää!!
Robinsonin jälkeen katsahdettiin vielä keskellä kaupunkia oleva vanha kirkontorni ja sen jälkeen lentokentälle. Kone lähti lähes ajallaan ja Manilaan laskeuduttiin joskus 18:30 paikkeilla.Ennen reissua kuulin, että kuvallinen AEP-kortti (Alien Employment Permit) olisi riittävä henkilötodistus ulkomaalaisille sisäisessä lentoliikenteessä ja passia ei tarvittaisi. Sekä Manilan, että Dumagueten lentokentällä annoin tiskillä check-inissä lentolipun lisäksi pelkästään AEP-kortin. Homma toimi hienosti ja passia ei kyselty. Passi oli toki mukana, mutta piti testata AEP:n toimivuus. Se siis riittää.
Siquijor on tosi hieno saari ja reissu oli muutenkin onnistunut! Varsinkin mopolla kiertelyyn saari sopii erinomaisesti. Noin 200km tuli päristeltyä kolmen päivän aikana. Tuollaisen pitkän viikonlopun aikana ehti nähdä monenlaista. Mukavaa piristystä. Huomenna onkin taas arki edessä ja työt kutsuu.
Manilasta minilomaterveisin,
Mika
Me mentiin samannäköisellä laivalla saarelle ja kesti 1,5h oli kova merenkäynti. Vesi lensi sisälle välillä ja pistivät vaneri luukut kiinni, melkonen umpio !!! paikalliset pelkäsi myös,yläkerta oli täynnä. Minä kävin portailla "happi" hypyillä välillä, vaimolla raskaampi meno.
VastaaPoistaMoro,
VastaaPoistaToi oli ihan yksikerroksinen pika-alus. Kaikki istuimet oli yhdessä kerroksessa. Delta Fast Ferry oli firma. Yläkertaan laitettiin katolle ainoastaan isoimpia laukkuja ja fillaria pressun alle sidottuna.
Meidän tapauksessa keli oli käytännössä tyyni ja kapun oli helppo surffata urku auki molempiin suuntiin. Muutenki kelit suosi. Yöllä ukkosti välillä kovastikkin ja esim. eka yönä heräsin kauheaan paukkeeseen. Tuntu, että mökki hajoaa. Sekin tunne on tosin suhteellista. Tyttökaveri ei tienny aamulla mitään ukkosesta. :)
- Mika -
Kun me oltiin San juan kylän resortissa pimeällä rannalla niin ukosti Dumaguete- kaupungin olevien vuorien takana. Olisi saanut hyviä kuvia kameralla, olisi vuoristo näkynyt samalla. Olin pikkasen myöhässä aina, kunnon pokkarilla olisi kaiketi onnistunut ?
VastaaPoistaNyt paukku kans ainakin kahtena yönä oikein kunnolla. Ekä yönä heräsinkin hillittömään paukkeeseen ja tuntu, että kämppä hajoaa. Päivät oli onneksi tosi hienoja.
VastaaPoistaSalaman kuvaaminen on aika vaikea. Pokkarilla vaatii kunnolla tuuria, että osuu kohdalle. Järkkärilläkin pitää tietää mitä tekee ja käyttää jalustaa tms. tukea.
- Mika -